Elokuvan kuvaukset apulaisohjaajan näkökulmasta

Sitten piti alkaa soitella avustajille ja murehtia kaikenlaista omituista, mitä ei osaisi kuvitella liittyvän lähellekään elokuvantekoa, kuten esimerkiksi mistä saan halvalla kahvikuppeja, jotka särkyvät komeasti. Apulaisohjaajan tehtäviinhän kuuluu oppikirjan mukaan välittömät ohjaamiseen liittyvät asiat,  joilla ei sovi vaivata ohjaajaa. Käytännössä se oli kaikenlaista hanslankaamista, jolla edistettiin elokuvauksen sujumista kitkattomasti, eli toimenkuva ulottui liikenteen pysäyttelystä sähköjen hankkimiseen. Pitipä kerran mennä kameran eteen ja lausua kaikenmaailman vuorosanojakin...Ja se oli yllättävän mukavaa, vaikka vähän esiintymiskammoinen ihminen olenkin.

Ainoa puoli apulaisohjaajan hommasta mistä en pitänyt, oli avustajien perään soitteleminen, nuo ihmiset, jotka eivät elä ja hengitä tekeillä olevaa elokuvaa voivat joskus olla hämmentävän pikkumaisia kaikenmaailman "sovittujen" menojen ja "töiden" takia (tämä on sitä huumoria), ja sitä väkisinkin tuntee itsensä hämäriä aktiivilomia kauppaavaksi puhelinmyyjäksi. Kerran piti hankkia kuvauspaikalle vähintään parikymmentä (20-30) henkeä. Hankin viisi (5). Paperilla tämä tietysti voi näyttää epäonnistumiselta mutta elämä on niin paljon monimuotoisempaa kuin matematiikka, ei tuijoteta pelkkiä numeroita. Väitän kuitenkin, ettei vika ollut mun puuttellisissa taivuttelutaidoissani vaan Jumalissa jotka Olympokselta halusivat koetella elokuvan apulaisohjaajaa myyttisen vedonlyönnin ratkaisemiseksi. Kohtaus päätyi silti poistetuksi, joten turha tässä on sitä parkua. Yritän vain valottaa asioita kaikilta puolilta.

Jutut joista nautin rutkasti oli näyttelijöiden kanssa valmistautumiset, kuvausavustus ja yleishengen ylläpito. Elokuvan tekeminen on parasta, mitä ihminen voi tehdä kuvausryhmän kanssa, ja kaikki pulmatkin jyrättiin innolla ja nuoruuden energialla. Tykkäsin jopa lykkiä raskasta ja oikukasta dolly-kärryä eestaas, koska tiesin, että kärsimiseni parantaisi maagisesti myös tallennettua kuvaa (ja kamera-ajot, kuten tiedämme, ovat elokuvan (ja elämän) suola).

Näyttelijöiden kanssa oli ilo työskennellä. Nautin suunnattomasti myös kuvausryhmän energiatason pitämisestä myönteisellä puolella, ainakin yritys oli kova, että kaikilla olisi mukavaa ja jos ei mukavaa niin ainakin liki mielenkiintoista.

Yhteenveto: jos teillä on kameroita, tehkää elokuvia, ja jos teillä on rahaa, käykää katsomassa niitä. Erityisesti ns. järjestelmän ulkopuolisissa elokuvissa (kuten Vapaapudotuksessa, hieno leffa) on mahdollista käsitellä aiheita, jotka suurelle yleisölle esitetään vesitettynä kuuden-seitsemän vuoden päästä. Nuorilla tekijöillä voi olla ihan yhtä paljon sanottavaa kuin vanhoilla tekijöillä, joiden on räplättävä jähmeiden tuotantojärjestelmien läpi meille se puolen tusinaa kotimaista ensi-iltaa. Antakaa nuorille mahdollisuus!

- Aku Ojala


Julkaistu 24.8.2005. Tätä tekstiä koskevat sivuston yleiset ehdot ja niissä olevat rajoitukset tekstin käyttöön sekä ylläpitäjän vastuuseen. Tämän tekstin edelleen julkaisuun tarvitaan Star Zone Productionsin lupa.